Aktivoivampi aktiivimalli

Vaikka olenkin ollut tähän saakka perustulon kannalla, niin ehkä nykyisen aktiivimallin ongelma onkin vain se, että se ei ole tarpeeksi aktivoiva. Siksi hahmottelin nykyisen aktiivimallin pohjalta parannetun version, joka pohjautuu siis täysin vastikkeellisuuteen ja entistä suurempaan aktivointiin.

Esim. Sipilä pitää perustuloa passivoivana, kun sen saamiseksi ei tarvitse tehdä mitään ja siksi suosittelee "vastikkeellista perustuloa", mitä taas moni perustulon kannattaja pitää termien sotkemisena, koska määritelmällisesti perustulo on vastikkeeton. Vastikkeettoman perustulon sijaan jotkut ehdottavat entistä vastikkeellisempaa ja aktivoivavampaa sosiaaliturvaa, koska muutenhan ihmiset jäisivät kotiin makoilemaan, ellei heitä patisteta töihin. Jos tähän suuntaan kerran halutaan mennä, tässä on oma ehdotukseni entistä vastikkeellisemmaksi sosiaaliturvaksi.

Yksi nykyisen aktiivimallin ongelmista on puhtaasti imago-ongelma, kun sen katsotaan rankaisevan työttömiä. Kuten nykyistä aktiivimallia ahkerasti puolustanut Juhana Vartiainen on todennut, taloustieteen kannalta ei ole väliä, käytetäänkö kannustimena keppiä vai porkkanaa. Mielikuvien kannalta kannalta tuolla on kuitenkin suuri merkitys, joten vaikka talouden kannalta lopputulos on sama, uudessa aktiivimallissa ei rangaista passiivisuudesta vaan palkitaan aktiivisuudesta.

Oli aktiivinen tai ei, tietty minimitoimeentulo yhteiskunnan on taattava, mikäli emme halua ihmisten joutuvan kadulle näkemään nälkää. Koska minimitukea ei voi enää pienentää, ei sen saamiseksi ole myöskään pointtia pitää mitään ehtoja, se vain lisäisi turhaa byrokratiaa. Tämä voisi olla suunnilleen saman suuruinen kuin nykyinenkin minimitoimeentulotuki, mikäli saaja ei täytä aktivointiehtoa. Koska ihmisillä on suunnilleen samanlainen fysiologia ja samanlaiset tarpeet, olisi tuo minimituki kaikille saman suuruinen (poikkeuksena erityisapaukset kuten invaliditeetit ja vakavat sairaudet, joille olisi erilliset tuet).

Ettei kenellekään tule kiusausta jäädä kotiin makoilemaan minimituen varaan, maksetaan aktiivisuudesta aktiivisuuslisää. Nykymallin aktivointi on oikeastaan aika lepsua: siinä on tietty raja, jonka ylitettyään on täyttänyt aktiivisuusehdon eikä lisäaktiivisuudesta ole enää mitään hyötyä. Ja toisaalta jos on aktiivinen, muttei ihan saavuta rajaa, menee työ siinäkin hukkaan.

Uudessa aktiivimallissa ei ole mitään tiettyä ylä- tai alarajaa, vaan mitä enemmän osoittaa aktiivisuutta, sitä enemmän saa aktiivisuuslisää. Sitä maksetaan jokaiselta aktivointitoimiin käytetyltä tunnilta: mitä enemmän tunteja kuukaudessa on aktiivinen, sitä enemmän saa rahaa. Tämä kannustaa olemaan mahdollisimman aktiivinen ja toisaalta pienikin parin tunnin aktiivisuus auttaa edes vähän.

Aktivointitehtävien kannattaa olla yhteiskunnan kannalta hyödyllisiä, joten kunta ja valtio voivat tarjota aktivointitoimipaikkoja missä vain tarvitaan lisää työvoimaa, vaikka yksityiset yrityksetkin voivat toki tarjota niitä. Jotta työelämään totuttelu olisi käytännönläheistä, aktivointipaikoissa tehtäisiin pääosin samoja asioita, mitä työpaikan muutkin työntekijät tekevät

Kultakin tunnilta maksettavan lisän suuruus riippuu itse aktivointitoimesta: nyrkkisääntönä on, että mitä raskaampaa ja vaativampaa se on, sitä enemmän siitä maksetaan. Ohjenuorana voi käyttää sitä, mitä normaalille työntekijälle maksettaisiin kyseisestä tehtävästä.

Koska työnantajat hyötyvät aktiivimallista saamalla ylimääräistä työvoimaa, on heidänkin kohtuullista osallistua myös sen kustannuksiin. Siksi he voisivat maksaa aktiivilisän kustannukset, valtio huolehtisi vain minimituen osuudesta. Rahan kierrättäminen valtion byrokratian kautta olisi ylimääräistä vaivannäköä, joten lienee helpointa, että työnantajat maksavat aktivointilisän suoraan aktioitavalle, vähennettynä tietenkin työnantajan normaaleilla työllistämiskuluilla. Näin aktivoitava ei eroaisi työnantajan kannalta mitenkään normaaleista työntekijöistä, mikä pitää järjestelmän mukavan yksinkertaisena.

Nyt tarkkaavaisempi lukija saattaa huomata, että eihän aktiivilisän saajalla ole normaaleihin työntekijöihin mitään eroa, paitsi että aktiivilisän saaja saa palkan lisäksi myös minimitukea, mikä ei tunnu reilulta. Ja se on aivan totta, ei minimitukea kannata maksaa sellaisille, jotka tienaavat muutenkin tarpeeksi. Toisaalta sitä ei voida noin vain poistaakaan, koska se käytännössä rankaisisi aktiivisuudesta, mikä olisi tismalleen päin vastoin kuin mikä on aktivoinnin tarkoitus.

Kompromissina ehdottaisin sellaista järjestelyä, että minimituki vähenisi hiljalleen aktiivisuuslisän kasvaessa, esimerkiksi siten, että jokaista aktiivilisän euroa kohti minimituki vähenisi 40 senttiä. Näin tuen tarve vähenee, mutta aktiivisuudesta edelleen palkittaisiin, kun käteen jäisi kuitenkin yli puolet ansaitusta aktiivisuuslisästä. Tulojen kasvaessa tarpeeksi tuen määrä pienenee lopulta nollaan, jolloin entisen aktiivisuuslisän sijaan alkaa saamaan saman suuruista palkkaa. Mitään käytännön eroa tuossa ei kuitenkaan tule sen enempää työnantajan kuin työntekijänkään näkökulmasta.

Eli yhteenveto uudesta aktiivimallista:

  • Passiviset saavat minimitukea, joka on kaikille yhtä suuri
  • Aktiiviset saavat minimituen lisäksi aktiivisuuslisää
  • Aktiivisuuslisää saa sitä enemmän, mitä aktiivisempi on
  • Aktiivisuuslisän maksavat työnantajat, joille aktiivisuustoimia tehdään
  • Aktiivisuuslisä on saman suuruinen kuin vastaavasta työstä maksettava palkka
  • Aktiivisuuslisä pienentää asteittan minimitukea, kuitenkin niin, että aktiiviselle jää aina enemmän käteen kuin passiiviselle
  • Jos aktiivisuuslisä nousee niin suureksi, että minimituki pienenee nollaan, sitä aletaan kutsumaan palkaksi

Tällainen olisi ehdotus entistä aktivoivammaksi, vastikkeelliseksi sosiaaliturvamalliksi, joka kannustaa työntekoon ja jolla ei ole siis mitään tekemistä perustulon kanssa.

Jälleen kerran täytyy kiittää Juhana Vartiaista inspiraatiosta, tarkemmin ottaen tätä twiittiä:
https://twitter.com/filsdeproust/status/1072813460285722625

 

jln
Piraattipuolue Lempäälä

Suomen nykyinen koronastrategia on osoittautunut katastrofaaliseksi: Suomessa oli viime vuonna enemmän koronakuolemia kuin koskaan aiemmin epidemian aikana, huomattavasti enemmän kuin EU-maissa keskimäärin. Koronatartunnat altistavat myös useille vakaville pitkäaikaissairauksille kuten diabetekselle, sydänsairauksille, maksavaurioille sekä aivo- ja hermostosairauksille kuten dementialle ja Alzheimerin taudille. Suomen tulee ryhtyä välittömiin toimiin tartuntojen ehkäisemiseksi palauttamalla maski- ja etätyösuositukset, tehostettava julkisten sisätilojen (erityisesti koulujen ja päiväkotien) ilmanvaihtoa ja tarjoamalla rokotteita kaikille halukkaille säännöllisin väliajoin.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu