Aktivoivampi aktiivimalli
Vaikka olenkin ollut tähän saakka perustulon kannalla, niin ehkä nykyisen aktiivimallin ongelma onkin vain se, että se ei ole tarpeeksi aktivoiva. Siksi hahmottelin nykyisen aktiivimallin pohjalta parannetun version, joka pohjautuu siis täysin vastikkeellisuuteen ja entistä suurempaan aktivointiin.
Esim. Sipilä pitää perustuloa passivoivana, kun sen saamiseksi ei tarvitse tehdä mitään ja siksi suosittelee "vastikkeellista perustuloa", mitä taas moni perustulon kannattaja pitää termien sotkemisena, koska määritelmällisesti perustulo on vastikkeeton. Vastikkeettoman perustulon sijaan jotkut ehdottavat entistä vastikkeellisempaa ja aktivoivavampaa sosiaaliturvaa, koska muutenhan ihmiset jäisivät kotiin makoilemaan, ellei heitä patisteta töihin. Jos tähän suuntaan kerran halutaan mennä, tässä on oma ehdotukseni entistä vastikkeellisemmaksi sosiaaliturvaksi.
Yksi nykyisen aktiivimallin ongelmista on puhtaasti imago-ongelma, kun sen katsotaan rankaisevan työttömiä. Kuten nykyistä aktiivimallia ahkerasti puolustanut Juhana Vartiainen on todennut, taloustieteen kannalta ei ole väliä, käytetäänkö kannustimena keppiä vai porkkanaa. Mielikuvien kannalta kannalta tuolla on kuitenkin suuri merkitys, joten vaikka talouden kannalta lopputulos on sama, uudessa aktiivimallissa ei rangaista passiivisuudesta vaan palkitaan aktiivisuudesta.
Oli aktiivinen tai ei, tietty minimitoimeentulo yhteiskunnan on taattava, mikäli emme halua ihmisten joutuvan kadulle näkemään nälkää. Koska minimitukea ei voi enää pienentää, ei sen saamiseksi ole myöskään pointtia pitää mitään ehtoja, se vain lisäisi turhaa byrokratiaa. Tämä voisi olla suunnilleen saman suuruinen kuin nykyinenkin minimitoimeentulotuki, mikäli saaja ei täytä aktivointiehtoa. Koska ihmisillä on suunnilleen samanlainen fysiologia ja samanlaiset tarpeet, olisi tuo minimituki kaikille saman suuruinen (poikkeuksena erityisapaukset kuten invaliditeetit ja vakavat sairaudet, joille olisi erilliset tuet).
Ettei kenellekään tule kiusausta jäädä kotiin makoilemaan minimituen varaan, maksetaan aktiivisuudesta aktiivisuuslisää. Nykymallin aktivointi on oikeastaan aika lepsua: siinä on tietty raja, jonka ylitettyään on täyttänyt aktiivisuusehdon eikä lisäaktiivisuudesta ole enää mitään hyötyä. Ja toisaalta jos on aktiivinen, muttei ihan saavuta rajaa, menee työ siinäkin hukkaan.
Uudessa aktiivimallissa ei ole mitään tiettyä ylä- tai alarajaa, vaan mitä enemmän osoittaa aktiivisuutta, sitä enemmän saa aktiivisuuslisää. Sitä maksetaan jokaiselta aktivointitoimiin käytetyltä tunnilta: mitä enemmän tunteja kuukaudessa on aktiivinen, sitä enemmän saa rahaa. Tämä kannustaa olemaan mahdollisimman aktiivinen ja toisaalta pienikin parin tunnin aktiivisuus auttaa edes vähän.
Aktivointitehtävien kannattaa olla yhteiskunnan kannalta hyödyllisiä, joten kunta ja valtio voivat tarjota aktivointitoimipaikkoja missä vain tarvitaan lisää työvoimaa, vaikka yksityiset yrityksetkin voivat toki tarjota niitä. Jotta työelämään totuttelu olisi käytännönläheistä, aktivointipaikoissa tehtäisiin pääosin samoja asioita, mitä työpaikan muutkin työntekijät tekevät.
Kultakin tunnilta maksettavan lisän suuruus riippuu itse aktivointitoimesta: nyrkkisääntönä on, että mitä raskaampaa ja vaativampaa se on, sitä enemmän siitä maksetaan. Ohjenuorana voi käyttää sitä, mitä normaalille työntekijälle maksettaisiin kyseisestä tehtävästä.
Koska työnantajat hyötyvät aktiivimallista saamalla ylimääräistä työvoimaa, on heidänkin kohtuullista osallistua myös sen kustannuksiin. Siksi he voisivat maksaa aktiivilisän kustannukset, valtio huolehtisi vain minimituen osuudesta. Rahan kierrättäminen valtion byrokratian kautta olisi ylimääräistä vaivannäköä, joten lienee helpointa, että työnantajat maksavat aktivointilisän suoraan aktioitavalle, vähennettynä tietenkin työnantajan normaaleilla työllistämiskuluilla. Näin aktivoitava ei eroaisi työnantajan kannalta mitenkään normaaleista työntekijöistä, mikä pitää järjestelmän mukavan yksinkertaisena.
Nyt tarkkaavaisempi lukija saattaa huomata, että eihän aktiivilisän saajalla ole normaaleihin työntekijöihin mitään eroa, paitsi että aktiivilisän saaja saa palkan lisäksi myös minimitukea, mikä ei tunnu reilulta. Ja se on aivan totta, ei minimitukea kannata maksaa sellaisille, jotka tienaavat muutenkin tarpeeksi. Toisaalta sitä ei voida noin vain poistaakaan, koska se käytännössä rankaisisi aktiivisuudesta, mikä olisi tismalleen päin vastoin kuin mikä on aktivoinnin tarkoitus.
Kompromissina ehdottaisin sellaista järjestelyä, että minimituki vähenisi hiljalleen aktiivisuuslisän kasvaessa, esimerkiksi siten, että jokaista aktiivilisän euroa kohti minimituki vähenisi 40 senttiä. Näin tuen tarve vähenee, mutta aktiivisuudesta edelleen palkittaisiin, kun käteen jäisi kuitenkin yli puolet ansaitusta aktiivisuuslisästä. Tulojen kasvaessa tarpeeksi tuen määrä pienenee lopulta nollaan, jolloin entisen aktiivisuuslisän sijaan alkaa saamaan saman suuruista palkkaa. Mitään käytännön eroa tuossa ei kuitenkaan tule sen enempää työnantajan kuin työntekijänkään näkökulmasta.
Eli yhteenveto uudesta aktiivimallista:
- Passiviset saavat minimitukea, joka on kaikille yhtä suuri
- Aktiiviset saavat minimituen lisäksi aktiivisuuslisää
- Aktiivisuuslisää saa sitä enemmän, mitä aktiivisempi on
- Aktiivisuuslisän maksavat työnantajat, joille aktiivisuustoimia tehdään
- Aktiivisuuslisä on saman suuruinen kuin vastaavasta työstä maksettava palkka
- Aktiivisuuslisä pienentää asteittan minimitukea, kuitenkin niin, että aktiiviselle jää aina enemmän käteen kuin passiiviselle
- Jos aktiivisuuslisä nousee niin suureksi, että minimituki pienenee nollaan, sitä aletaan kutsumaan palkaksi
Tällainen olisi ehdotus entistä aktivoivammaksi, vastikkeelliseksi sosiaaliturvamalliksi, joka kannustaa työntekoon ja jolla ei ole siis mitään tekemistä perustulon kanssa.
Jälleen kerran täytyy kiittää Juhana Vartiaista inspiraatiosta, tarkemmin ottaen tätä twiittiä:
https://twitter.com/filsdeproust/status/1072813460285722625
Eikö työnantajat voisi vain maksaa sitä vanhanaikaiseksi käynyttä palkkaa?
Ilmoita asiaton viesti
Sitähän se käytännössä olisi, mutta jos malli on helpommin hyväksyttävissä jos sitä kutsutaan mielummin ”aktiivisuuslisäksi” tai ”vastikkeelliseksi sosiaaliturvaksi”, vaikka se ei työnantajan tai työntekijän kannalta eroa mitenkään normaalista palkasta, niin kutsutaan sitten.
Ilmoita asiaton viesti
Mutta yhteiskunta on maksajana?
Ilmoita asiaton viesti
Ei, työnantaja sen maksaisi kuten palkan normaalistikin.
Ilmoita asiaton viesti
Eikä yhteiskunta anna sitä rahaa työntarjoajalle,jotta se voisi maksaa työntekijälle?
Ilmoita asiaton viesti
Ei, työnantaja maksaa palkan omasta pussistaan. Yhteiskunta maksaa ainoastaan työntekijälle lisäavustusta, mikäli palkka yksinään ei riitä perustoimeentuloon.
Ilmoita asiaton viesti
Eihän sellainen työ kannata eli sitä ei arvosteta tarpeeksi eli sellaista ei pitäisi edes tehdä.
Ilmoita asiaton viesti
Millä määritetään se, mitä työtä ei kannata tehdä?
Yksi merkittävä ongelma suomalaisessa keskustelussa työn ja sosiaaliturvan suhteen on se, että moni kokee vain täyspäiväisen työn tavoiteltavana ja arvokkaana. Kaikille tämä ei sovi, ei työntekijöille tai yrityksille.
Kuvitellaan vaikka yritys, jossa tarvittaisiin henkilö tekemään tehtävää 15h/vko. Työtä ei voitaisi luvata enempää, eikä tuollaista määrää kannata nykyisille työntekijöille lyödä lisätaakaksi, jos heillä on jo muuten tarpeeksi tekemistä.
Jonkun silmissä tuo on sellainen homma, jota ei kannattaisi edes tehdä. Parempi jättää vain tarjoamatta työtä tai palkkaamatta ketään, kun tarjolla on vain 15h/viikko. Eikä työntekijäkään tuollaisen työmäärän palkalla eläisi.
Ongelma on tosin siinä, että tuokin työ olisi varmasti tekemisen arvoista.
Sekä olisi parempi. Yritykselle sekä tekijälle, joka ehkä muuten joutuisi olla tekemättä mitään.
Jos työtön ryhtyisi tekemään 15h/vko töitä ja saisi silti tukea, on se parempi, kuin ettei tee lainkaan töitä ja saa tukea. Eli yhteiskuntakin voittaisi.
Ilmoita asiaton viesti
Rahan määritelmällä.
Eihän yrityskään tee sellaista työtä millä ei pysty pyörittämään yritystä,miksi työntekijän pitäisi tehdä työtä mikä ei elätä?
Ilmoita asiaton viesti
Koska se kestetään,jos muutama toimii kovan moraalin kanssa. Sitä ei kestetä,jos kaikki niin toimisi.
Siksi etuoikeudet ovat olemassa.
Ilmoita asiaton viesti
Voin tosin vähän avata tätä asiaa pitkän kaavan kautta.
Nykyisessä yhteiskunnassa, kuten luultavasti menneissä ja tulevissa, kaikille yksilöille ei riitä töitä. Keskitytään silti nykypäivään.
Nykyään Suomessa on työttömiä yli 150 000, eikä heille siis löydy syystä tai toisesta töitä. Osa ei ehkä halua töitä, mutta oletettavasti enemmistö haluaa mutta heille ei töitä riitä.
Kun tilanne on tämä, on mahdollisuus, että työntekijä on kokonaan ilman töitä. Suomessa onneksi useimmat tällaiset saavat sosiaalitukia sen eri muodoissaan. Tässäkin järjestelmässä on ongelmansa, kuten se, ettei nykyään ole usein kannattavaa ottaa vastaan osa-aikatöitä. Tämä haittaa yksilöä, yrityksiä sekä yhteiskuntaa.
Jos taas olisi kannustavampi malli, kuten perustulo, myös osa-aikatyön tekeminen olisi kannattavaa ja se toisi lisätuloja entiselle työttömälle. Ei olisi riskiä, että jäisi taloudellisesti tappiolle sen takia, kun tekee töitä, vaan saa raha.
Tämän takia työntekijä voisi tehdä sellaista työtä, mikä ei elätä. Koska hän elää muutenkin ja hän saa työtä tekemällä lisää rahaa kulutettavaksi.
Ilmoita asiaton viesti
Samaa mieltä. Jos perustulo on riittävän pieni, se houkuttelee tekemään lisätöitä, lisätyöt voisivat olla myös muutaman satasen osalta verovapaita ja sen jälkeen hitaasti kasvava progressio. Suomi tarvitsee työtekoa ja työ pitää ihmiset usein myös järjissään.
Asumisperusteinen sosiaaliturva, sitä ei ennen vanhaan ollut ja ihmisten piti tehdä töitä, jotta sai katon pään päälle. Hyvä, että nyt on. Mutta. Kaikille pienituloisille, jotka käyvät tai haluavat käydä töissä, pitäisi taata myös rauhallinen kaupungin vuokra-asunto. Ns. ryyppyporukat eivät saisi mellastaa ja viedä yöunta ”kunnollisilta” ihmisiltä. Miten tähän päästään? Ryyppyporukoille lisää asuntoloita? Asumisperusteinen sosiaaliturva ei sinänsä takaa jokaiselle omaa yksiötä.
Yt. Tolkun persu, Helsinki
Ilmoita asiaton viesti
”Voisi jopa kysyä, miksi oman taloudellisen edun ajaminen pitäisi olla rikkaiden yksinoikeus?”
Ei tietenkään pitäisi. Se onkin yksi nykyjärjestelmän omituisista puolista, että työttömien pitäisi tehdä töitä pelkästä velvollisuudentunnosta vaikka he eivät siitä hyötyisi itse juuri mitään. Ja kun näin ei tapahdu, sitten kehitetään erilaisia sanktioita ja rangaistuksia.
Tässä mallissa sellaisia ei tarvita, vaan työn tekemisestä palkitaan riihikuivalla rahalla ja pääasiallinen motivaatio töihin hakeutumiseen on oman taloudellisen edun ajaminen.
Ilmoita asiaton viesti
”miksi työntekijän pitäisi tehdä työtä mikä ei elätä?”
Mikään pakko ei ole jos ei halua. Mutta jos nyt kuitenkin joku haluaisi hieman enemmän rahaa kuin pelkän minimituen ja on valmis tekemään sen eteen töitä, miksi ei annettaisi mahdollisuus tienata tuen lisäksi vähän ekstraa, vaikkei se yksistään riittäisikään elämiseen? Tai ainakaan en keksi, mitä hyötyä siitä on kenellekään, että tuo estettäisiin.
Ilmoita asiaton viesti
En tiedä mikä olisi oikea aktiivimalli, mutta siinä missä muut pohjoismaat käyttävät porkkanaa, käyttää Suomi järjestään keppiä ohjauskeinona. Sama asia energiapolitiikassa, muut antavat verohelpotuksia ja tukia, Suomi lisäveroja ja energiamaksuja plus lisämaksuja.
Ilmoita asiaton viesti