Enemmistön tyrannia Miten demokratia korjataan

Kannustinloukkujen poistaminen ei ole sama kuin työttömyysturvan leikkaaminen

  • Hallituksen keinovalikoima työnteon kannustimien parantamiseen (Creative Commons)
    Hallituksen keinovalikoima työnteon kannustimien parantamiseen (Creative Commons)

Miksi kaikista niistä tavoista, joilla kannustinongelmia voisi korjata, hallitus valitsee sen, joka ei korjaa varsinaisia ongelmia, mutta lisää byrokratiaa sekä kurjistaa heitä, joilla jo nykyiselläänkin menee yhteiskunnassa heikoiten?

 

Juhana Vartiaiselle on langennut epäkiitollinen tehtävä puolustaa hallituksen aktiivimallia, jota varsin moni (itseni mukaanlukien) pitää epäoikeudenmukaisena, byrokraattisena ja rankaisee niitä, jotka jo entisestäänkin ovat heikoimmassa asemassa. Mutta hattua toki täytyy nostaa siitä, että on valmis puolustamaan näinkin epäsuosittua lakia, vaikka tätä nimenomaista lakia ei kyllä kannattaisikaan puolustaa.

On toki hienoa kuulla, että hallitus pidä työttömiä laiskoina (tai ainakaan sen laiskempina kuin työssäkäyviäkään). Mistähän tällainen mielikuva on mahtanut kuitenkin joillekin tulla? Voisikohan se mitenkään johtua siitä, että kun tavoitellaan työllisyyden parantamista, niin ensimmäinen toimenpide on rangaista työttömiä sen toivossa, että se aktivoisi heitä hakeutumaan ahkerammin töihin? Saattaisiko tuosta jotenkin tulla jollekin sellainen mielikuva, että hallitus pitää työttömiä laiskureina, joita täytyy vähän kepillä motivoida liikkeelle, etteivät he jäisi makoilemaan kotisohvalle? Meinaan, miten mahtaisi käydä, jos hallitus käyttäisi samaa menetelmää kannustamaan työnantajia palkkaamaan enemmän?

Kannustinongelmien olemassaoloa tuskin kieltää kukaan tai vastustaa niiden korjaamista. Lähinnä aktiivimallissa hiertää se, että miksi kaikista mahdollisista tavoista, joilla kannustinongelmat voitaisiin korjata, hallitus valitsee tavan, joka ei korjaa varsinaisia ongelmia, mutta lisää byrokratiaa sekä kurjistaa heitä, joilla jo nykyiselläänkin menee yhteiskunnassa heikoiten? Miksi ainoa vaihtoehto tuntuu olevan työttömyysturvan leikkaaminen tai työttömien elämän hankaloittaminen jotenkin muuten? "Kannustinongelmat tulisi ratkaista" tuntuu nykyään olevan kiertoilmaisu työttömyystukien leikkaamiselle, mikä alkaa tehdä jo koko kannustinongelmista keskustelun hankalaksi.

Ja en toki epäile etteikö se toimisi, ei siinä mitään. Osa työttömistä varmaan ottaa sitten mielummin vähän kurjempiakin ja huonompipalkkaisiakin töitä kuin leikkauksen jo ennestään vähäisiin tuloihinsa. Toki osalla sitä vaihtoehtoa ei ole ja he joutuvat sitten vain sinnittelemään vieläkin pienemmällä toimeentulolla. Ja osa tippuu toimeentulotuen varaan, mikä onkin sitten se vihoviimeinen kannustinloukku, koska siitä vähennetään täysimääräisesti kaikki tulot, mitä onnistuisi hankkimaan. Viimeistään siinä vaiheessa iso osa luovuttaa lopullisesti, joten hieman epäilen, tulevatko työllisyysparannukset olemaan kovinkaan suuria. Tai säästöt, kun vähentyneet työttömyysturvamenot korvautuvat kasvaneilla toimeentulotukimenoilla.

Ja saisihan kaikki kannustinongelmat poistettua silläkin, että yksinkertaisesti lopetettaisiin kaikki työttömyysturvat ja sosiaalituet. Työllisyys varmasti kohenisi, kun moni ottaisi henkensä pitimiksi minkä työn vain sattuu saamaan. Tosin kaikki tuskin työllistyisivät silloinkaan, ainakaan ns. tavallisiin työsuhteisiin, mutta kerjäläisten ja pikkurikollisten joukko luultavasti kasvaisi. Ja moni ihan vain kuolisi pois kun ei olisi tuloja eikä rahaa asuntoon tai ruokaan. Mutta hei, ainakin kannustinongelmat olisi poistettu.

Leikkaukset ja kurjistaminen eivät kuitenkaan ole ainoa vaihtoehto ratkoa kannustinongelmia. Vaihtoehtoja on vaikka kuinka, ja useimmat niistä tekevät töiden tekemisestä kannattavampaa tarvitsematta kurjistaa työttömiä entisestään. Esimerkiksi karenssien poisto (siis kokonaan, ei vain parin päivän lyhentäminen, mikä tosin jo sekin taitaa olla koko aktiivimallin ainoa positiivinen uudistus) helpottaisi keikkatöiden tekemistä ja samalla jopa hieman parantaisi sosiaaliturvaa. Toki se saattaisi kasvattaa hieman menoja, kun työttömyysturvaa maksettaisiin heti ensimmäisestä päivästä, mutta toisaalta parantunut työllisyys todennäköisesti vähentäisi työttömyyspäiviä ylipäätään, joten luultavasti sekin toisi vain säästöä.

Mutta ok, nyt on oikeistohallitus, joten sosiaaliturvan parantaminen ei välttämättä onnistu, ellei voida todistaa, etteivät menot kasva. (Menojen kasvatus sinänsä on toki ok silloin, jos sillä kustannetaan lisää byrokratiaa hankaloittamaan työttömien elämää. Esim. Kela joutui palkkaamaan 100 uutta työntekijää hoitamaan aktiivimallin aiheuttamaa lisäbyrokratiaa. Kustannuksiksi on arvioitu n. 8 miljoonaa. Se todennäköisesti ei tule riittämään, vaan lisäresursseja pohditaan jo. Onhan tämäkin toki yksi tapa vähentää työttömyyttä, mutta eikö noillakin rahoilla olisi kannattanut palkata ennemmin vaikka lisää sairaanhoitajia tai opettajia tai ketä tahansa tekemään jotain hyödyllistä työtä paperipyörittelyn sijaan?)

Mutta kannustinongelmia voidaan korjata myös ilman, että menot kasvavat edes teoriassa. Esimerkiksi työttömyysturvan suojaosan korotus ei maksaisi käytössä mitään, mutta toisi kyllä lisää verotuloja, kun työttömät uskaltaisivat tehdä kuussa enemmänkin töitä kuin 300 euron edestä joutumatta pelkäämään tukien menetystä.

Toinen ilmainen muutos olisi selkeyttää Kelan ohjeistusta sivutoimisesta yrittäjyydestä esimerkiksi pistämällä yritysoiminnalle selkeä tuottoraja, jonka alle jäävä yritystoiminta katsottaisiin sivutoimiseksi eikä se siten katkaisisi työttömyysturvaa. Näin työttömät voisivat turvallisesti kokeilla pienimuotoista yrittäjyyttä joutumatta pelkäämään tukien katkaisua.

Toki vielä parempi vaihtoehto olisi ottaa ylipäätään yrittäjät saman sosiaaliturvan piiriin kuin palkkatyöläisetkin, mikä vähentäisi huomattavasi yrittäjyysriskiä. Se toki parantaisi taas sosiaaliturvaa, mutta kenties se olisi kuitenkin tässä tapauksessa sallittua yrittäjyyspuolueelle?

Nämä ovat vain joitain esimerkkejä, kannustinongelmien poistamiseen löytyy lukemattomia muitakin vaihtoehtoja. Kannatan lämpimästi Antero Vartian neuvoa jutella ennakkoluulottomasti vaihtoehdoista muidenkin puolueiden edustajien kanssa. Nämäkin ehdotukset ovat itse asiassa myös Vasemmistoliiton listalla, ja itse en olisi uskonut heidän olevan varsinkaan talouteen liittyvissä asioissa paremmin kartalla, mutta nytpä on sekin nähty.

Tai jos se tuntuu liian radikaalilta, miten olisi juttutuokio ihan oman puolueen Elina Lepomäen kanssa? Kenties yhteinen kieli löytyisi helpommin toisen talousasiantuntijan kanssa.

Päämäärä on kuitenkin kaikilla yhteinen, eli kannustinloukkujen purkaminen ja työllisyyden parantaminen. Mutta mitä jos sieltä työkalupakista kokeilisi vaikka ihan vain vaihtelun vuoksi kaivaa se porkkana ainaisen kepin sijaan?

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat